Tosinaisen brändimatka

© VALOKUVAAJA MARIA KALMI 2018 / UNELMAKONTTORI.FI

© VALOKUVAAJA MARIA KALMI 2018 / UNELMAKONTTORI.FI

Brändi sanana on kuulemma monelle kirosana. Alunperin sana tarkoitti karjan polttomerkitsemistä.

Minä aion kuitenkin kirjoittaa aiheesta brändi. Koska se on minulle intohimo, ehkä vähän pakkomiellekin.

Kuin muusikko, joka kuuntelee musiikkia aivan eri korvin kuin minä. Hän kuuntelee ja näkee nyanssit, joista minulla ei ole mitään hajua. Musiikki kuin musiikki. Näin varmasti moni ehkä ajattelee.

Brändi ku brändi, fontti ku fontti, kuva ku kuva. Sommittelu ku sommittelu – täh?! Tai mitä on värit? Kertoisko joku mulle, mitä on sommittelu. Tasapaino? Rytmi? Jännite? Kultainen linja? Fibonaccin lukusarja? Muistaako joku vielä Bertholdin mitan? Aaawh! Haloo! Eihän noi liity brändiin millään tavalla! Niinpä. Miten pitkältä siis aloitetaan – brändimatka.

”SITTEN TULI HENKILÖBRÄNDI”

Graafisena suunnittelijana brändi merkitsi minulle pitkään visuaalista tuotosta yrityksestä tai organisaatiosta ja graafinen ohjeisto oli yrityksen visuaalisen ilmeen aapinen.

Sitten tuli henkilöbrändi, joka syvensi minulle brändin merkitystä kokemukseen. Nyt en tahdo ymmärtää erottaa niitä toisistaan. Minä en ole henkilöbrändi, mutta pyrin levittämään siipeni ja näyttämään omaa osaamistani sekä taitojani. Sopiiko, että puhun siis brändistä. Kiitos.

Oman osaamisen markkinointi somea hyödyntäen on räjähtänyt käsiin. Osaajia tulvii ikkunoista ja ovista enteriä painamalla.

Asiantuntija löytyy nykyään helposti hommaan kuin hommaan. IoT, Internet of things eli asioiden internetti on aika jännä illuusio. Samanlainenhan voisi olla IoH, Internet of humans tai IoB, Internet of Brands.

Alkaa jo nyt rakoilla tämä kirjoitus, kun käy ilmi miten paljon meille on tullut uusia haltuunotettavia merkityksiä ja niistä pitäisi jotakin ymmärtää ja soveltaa käytäntöön.

Eikö olisi vain helpompaa istua hiljaa kun ei ymmärrä ja antaa muiden puhua. Miksi minun pitäisi ymmärtää kun ei se kiinnosta tikun vertaa, paitsi jos työpaikka lähtee alta.

”KUKA VAIN OSA’ KOKATA”

Mitä siis laitetaan? Saisiko olla yksi henkilöbrändi vai laitetaanko samalla koko paketti kuntoon ja Sinun ei enää tarvitse sanoakaan mitään.

Itse asiassa voimme luoda Sinusta pikselihahmon, joka tulevaisuudessa holottaa hologrammina sohvan kulmassa, höpöttäen kaikki mitä muiden tulee tietää Sinun osaamisestasi. Voimme muuttaa ulkonäkösi, ottaa pari miekkaa mukaan ja lähteä hutkimaan kaikkia tapaamiamme ja kavereiden narsistipomoja.

Tai sitten voimmekin hypätä animaatioelokuvaan Wall-e pelastamaan maapalloa tai laittamaan Auguste Gusteaun kanssa ruokaa, hänhän oli Rottatouillessa varsin innostava lausahtaessaan: “Kuka vain osa’ kokata!”

Brändi-sanalle ei oikein ole muutakaan kuvaavaa merkitystä, jos halutaan puhua visuaalisuudesta ja maineesta. Visuaalisuus on usein staattista ja maine kuvaa kokemusta, ymmärrystä, tunnetta.

Brändiä voidaan rakentaa ja parhaimmillaan asiakkaan tunnekokemuksen kautta luoda yhteistä matkaa. Brändi on matka.

Teksti: Natasha Varis

KUVA: Maria Kalmi / Unelmakonttori.fi

Artikkeli julkaistu Tosinainen.fi -verkkosivuilla ja blogin voi lukea täältä.


JULKAISIN ARTIKKELIN ENSIMMÄISTÄ KERTAA BLOGGARINA! LUE MYÖS PROFIILIKUVAUKSENI ALTA. JOS HUVITTAA. –XOXO ;-) NATASHA

© VALOKUVAAJA MARIA KALMI 2018 / UNELMAKONTTORI.FI

© VALOKUVAAJA MARIA KALMI 2018 / UNELMAKONTTORI.FI

Olen Natasha, versio 4.6 – suomalaista muotoilua, pohjalaisen ja karjalaisen risteytyksenä syntynyt ja asunut lapsuuden betoniviidakon kasvattina Helsingin Kalliossa. Äiti halusi minusta laulajan, minä halusin valokuvata ja ajaa prätkällä. Opiskelin graafista tekniikkaa ja toimin 1,5 vuotta autolähettinä Helsingissä.

24-vuotiaana asetuin ukkoni kylkeen, ja aloitin toimituksellina apulaisena Suomen Kuvalehdessä. Etenin nopeasti toimituksen sihteeriksi, mutta veri veti painotöiden suunniitteluun. Hakeuduin EVTEK–Teknilliseen amk:n viestintäassistentiksi, josta 30-vuotiaana aloitin aikuisopinnot Lahden Muotoiluinstituutissa ja 2006 valmistuin graafiseksi suunnittelijaksi. Saimme pojan 2004 ja muutimme Loviisaan. Kotkaan tulimme 2011 ja surffasin Kymen Puhelimella B2B-markkinointisuunnittelijana 2,5 vuotta, kunnes Elisa-fuusion myötä vapauduin työttömäksi.

Kolme vuotta freelancerina pengoin somekanavia, synnytin yhden somedigi-seminaaritapahtuman paikkakunnalla sekä seurasin aktiivisesti oman alan kehitystä, kesällä 2016 sain kokea elämäni parhaan kesäduunin Kärkisaaressa ja syksyllä lähdinkin opiskelemaan Haaga-Heliaan Matkailun sähköistä liiketoimintaa. Opintojen jälkeen keväällä 2017 olin edelleen sitä mieltä, vakaasti, etten aio ryhtyä yrittäjäksi, en varsinkaan yksin.

Kunnes koin valaistuksen, ymmärsin etten ole yksin, vaan lähipiirissäni on monia asiantuntijoita ja tärkeitä ystäviä, jotka uskoivat minuun. Sain kolme kuukautta aikaa leikkiä ajatuksella ja oikeasti toimia startup-vaiheessa olevan digitaalisen lakipalveluyrityksen Brand Managerina. Pyöritin yritysidean, liiketoimintasuunnitelman ja talouslaskelmat starttirahahakemuksen liitteeksi. Ja niin siinä sitten kävi, että minusta tuli itseni työllistäjä, kommandiittiyhtiön toimari.

Nyt vuoden yrittäjänä oltuani, tajuaa miten henkisesti masentavaa on olla statukseltaan työtön. Miten paljon ammatillista itsetuntoa onkaan vuoden aikana saanut työstää. Eikä ole ollut ihan helppo tehtävä. Matka tänne teidän luokse / silmiesi eteen on siis ollut välillä suolainen, mutta kun tajuaa miten paljon mahdollisuuksia nyt onkaan toteuttaa, tehdä ja innostaa sekä motivoida muita tekemään – niin on se vaan aika huikeeta.

P.S. Aloitin tänä keväänä (2018) Digitekijä-erikoistumisopinnot Metropoliassa, josta saan paperin keväällä 2019. – Niin ja sama ukko.

Iloa ja valoa Sinulle – Be The Tosinainen!


Natasha Design Ky